Maakunnan kehityksen kärjessä

Maakuntajohtajan blogi

Kymenlaakson Liitto muuttaa 1.1.2020 lähtien

Päätoimipaikkamme siirtyy Kouvolaan ns. Hovioikeudentaloon, Hovioikeudenkatu 6. Hovioikeudentalo rakennettiin vuonna 1996. Jatkossa taloa voi kutsua myös Maakuntataloksi, koska talon alemmissa kerroksissa toimii niin ikään koko maakunnan laajuisen toimijan Kymsoten tiloja. Kotkan Karhulassa vehreän puiston keskellä sijaitsevan suojelurakennuksen Helilän pappilan ottaa vuokranantaja Kotka-Kymin seurakunta omaan käyttöönsä. Kymenlaakson liiton Maakuntatalona vuonna 1879 rakennettu arvokas puutalo toimi kokonaisen neljännesvuosisadan 1994 – 2019.

Sivutoimipaikka tulee kaupunkimaiseen ympäristöön perinteikkääseen vanhaan satamatoimistoon Kotkan Kantasataman läheisyyteen osoitteeseen Laivurinkatu 7. Kokouksia on mahdollista jatkossa järjestää sekä Pohjois- että Etelä-Kymenlaaksossa Kymenlaakson liiton omissa tiloissa. Myös Kymenlaakson kesäyliopiston opetus sekä muut toiminnot ovat samoissa tiloissa näissä molemmissa kaupungeissa.

Hovioikeudentalo, sijaitsee Salpakeskuksen naapurissa. Salpakeskuksen talo vuodelta 1954 puolestaan on vanha Kymen lääninhallitus, jonka tiloissa toimii suuri osa Kaakkois-Suomen ELY-keskusta. Taannoisen sote- ja maakuntauudistuksen aikana suunniteltiin jo uuden maakunnan toimintoja tähän samaan pihapiiriin. Uutta maakuntaa ei tullut, mutta ajatus synergisestä sijaintiedusta ELY-keskuksen läheisyydessä jäi itämään. Ensi vuosikymmenellä 2020-luvulla meidät siis tavoittaa uusista toimitiloistamme Kouvolassa ja Kotkassa.

”Saimaan maakunta”

Maakunnallista keskustelua on viime viikkoina hämmentänyt ajatus laajasta Saimaan maakunnasta. Etelä-Karjala ja Etelä-Savo olisivat tällaisen maakunnan ytimessä Saimaan ympärillä, mutta lehtikirjoittelussa mukaan on väen väkisin liitetty näitä maakuntia suurempi kolmas jäsen Kymenlaakson maakunta. Aloite ei ole tullut Kymenlaaksosta. Perusteluksi on kaupiteltu kaakkoisen Suomen vahvistamista.

Maakuntien yhdistäminen juuri nyt tässä tilanteessa ilman siihen velvoittavaa tai uusia tehtäviä antavaa lainsäädäntöä vaikuttaisi erittäin keinotekoiselta. Aluekehityksen ongelmia moinen rajojen siirto ei ainakaan ratkaisisi, vaan siinä tarjottaisiin aivan liian helppoa ratkaisua isoon ongelmavyyhtiin. Tarkoitan väestön vähenemistä ja muita siihen liittyviä aluekehityksen kielteisiä indikaattoreita. Tulevaisuuden haasteet eivät ratkea hallinnollisten rajojen poistamisella, vaan aluekehityksen keinoin on tehtävä kaikki voitava investointien saamiseksi ja väestön pitovoiman kasvattamiseksi maakunnissamme. Vain siten voidaan vahvistaa koko kaakkoista Suomea.

Myöskään kaupunkiseutujen intressiristiriitoja suurmaakunta ei poistaisi, melkeinpä aivan päinvastoin! Laaja maakunta toisi mukanaan uusia kaupunkiseutuja omine ongelmineen entisten lisäksi. En ole vielä kuullut maakunnasta, jossa eivät naapurikaupungit kilpailisi keskenään. Kyseessä ei ole vain suomalainen, vaan maailmanlaajuinen ilmiö. Nykylainsäädännön mukaan yksittäisten kaupunkien tai kuntien vaikutusmahdollisuudet pienenisivät eivätkä suurenisi suurmaakunnassa.

Kymenlaakson maakuntahallitus linjasi taannoisen sote- ja maakuntauudistuksen aikana vuonna 2017 suuntautumistaan eri ilmansuuntiin. Edelleen todettiin, että Kymenlaakso on vahva osa Etelä-Suomen suuraluetta. Liikenneväylät ovat tässä keskeisessä asemassa. Lähimpiä naapureita ovat Päijät-Häme ja Etelä-Karjala – kumpikin on yhteistyökumppanina tuttu sekä historiasta että käytännön toiminnassa. Lisäksi näitä molempia moninkertaisesti suurempi Uusimaa kuuluu Kymenlaakson luontaisiin kumppaneihin. Kaikki tiet vievät Helsinkiin.    

Sen sijaan pohjoinen naapuri Etelä-Savo, vaikkakin teknisesti samaa vaalipiiriä, ammattikorkeakoulun toimialuetta ja hiippakuntaa, ei Itä-Suomen osana ole ensisijainen suuntautumisvaihtoehto. Sama pätee toisinpäin. Naapureilla on kyllä toki yhteistäkin, mutta luontainen suuntautuminen työssäkäynti- tai asiointialueena kulkee Kymenlaaksosta ja Etelä-Savosta eri ilmansuuntiin. Välissä on historiallisia maakuntia vanhastaan erottava laaja metsäinen vyöhyke, jossa sijaitsee esimerkiksi Repoveden luonnonsuojelualue.

Kymenlaakson Liitto 2020-luvulle

Ehtivätkö kaavaillut sote-maakunnat aloittaa nykyisen hallituksen aikana, ei ole tätä kirjoittaessani vielä ole lainkaan varmaa. Toivomme toki. Muuttujia on paljon, ja yksi hankalimmista on jälleen kerran ns. Uudenmaan erillisratkaisu. Aiemmat metropolialueen uudistukset ovat aina törmänneet rajoihin. Rajojen taustalla on valta. Erillisratkaisun rajat eivät ole vielä selvillä: rajoittuuko soten erillisratkaisu Helsingin kaupunkiin, joka on myös oma vaalipiirinsä? Rajoittuuko se pääkaupunkiseutuun, jolla asuu yli miljoona ihmistä ja kolme suurta kaupunkia? Rajoittuuko se Helsingin seudun 14 kuntaan, jolloin Länsi- ja Itä-Uudenmaan ongelma jää ratkaisematta? Vai onko kyseessä koko heterogeenisen Uudenmaan - 1,6 miljoonan ihmisen - sote-erillisratkaisu?

Vielä epävarmempaa on, ehtivätkö uudentyyppiset sote-maakunnat aloittaa monialaisina, vai jäävätkö nykyiset maakunnan liitot toimimaan niiden ulkopuolella. Varsin erikoiselta vaikuttaisi malli, jossa olisi monenlaisia maakunnallisia organisaatioita päällekkäin ja samanaikaisesti. Mutta nyt edetään vaihe kerrallaan – ja lainsäädäntö valmistuu ennen minkäänlaisten uusien maakuntien toimeenpanovaihetta. Uskon ja toivon, että hiljaa hyvää tulee.

Jaakko Mikkola

Maakuntajohtaja

e-max.it: your social media marketing partner