Maakunnan kehityksen kärjessä

Maakuntajohtajan blogi "Minun Kymenlaaksoni"

Kymenlaakson vahvuus on sen asukkaissa, joilla useilla on vahvat juuret kymenlaaksolaisessa maaperässä, taajamissa sekä kylissä - ja maaseudulla yleensäkin.

Mutta voimmeko tuudittautua menneen ajan lumoon, ajatukseen maaseudun palaamisesta sellaiseksi idylliksi kuin moni meistä sen viime vuosikymmeniltä vielä lapsuudestaan muistaa? – Emme voi. Maailma menee vauhdilla eteenpäin. Elinkeinorakenne on ollut viime vuosikymmenet murroksessa ja on sitä edelleen: Suomen maaseutu hakee ja saa aivan uusia muotoja.

Kymenlaakson aluekehitys perustuu vahvaan logistiseen asemaan, biotalouteen ja digitalisaatioon. Nämä kaikki kuuluvat yhdenvertaisesti myös maaseudulle. Biotalous itsestään selvänä, mutta myös hyvä logistiikka ja digitalisaatio.

Nykyisin puhutaan monipaikkaisuudesta. Se tarkoittaa, että ihmisillä saattaa nykyisin olla monia paikkakuntia, joissa he asuvat ja toimivat. Viihtyvät myös. Liikkuvuus on lisääntynyt. Uudet tiet kuten tänne Kaakonkulmalle saakka johtava E18-moottoritie tekevät työn, asumisen ja vapaa-ajan vieton mahdolliseksi yhä laajemmalla alueella, jopa saman päivän aikana. Kymenlaakson kylät ovat siten ajallisesti paljon lähempänä keskuksia kuin ne olivat vaikkapa maaseutukylien kukoistuskaudella 1950-luvulla. - Olisiko monipaikkaisuudesta apua maaseudun elinvoiman ylläpitämiseen?

Monipaikkaisuudesta keskusteltaessa on nostettu esiin kysymys: voisiko nykyajan tai tulevaisuuden monipaikkainen asukas maksaa veronsakin muualle kuin varsinaiseen talviasuinpaikkaansa? Suomen väestön kasautuessa entistä enemmän Kehä III:n sisäpuolelle meidän on mietittävä myös tämän suuntaisia malleja. Tässä on toki vielä paljon selvitettävää, isoja asioita ja vaikeita yksityiskohtia, mutta periaatteena monipaikkaisuus on nostettu tulevaisuuden asumisen mallien uudistamisessa keskiöön.

Olen edellä kuvaillut maakuntajohtajan näkökulmastani Kymenlaakson maaseudun kehittämistä tulevaisuudessa. - Mutta on minulla Kymenlaaksoon aivan henkilökohtainenkin näkökulma: kuulun itse kymenlaaksolaiseen monisatavuotiseen sukuun. Sukututkimus (Prihan – Mikkolan) suvun osalta on päässyt 1500-luvulle saakka. Mikkolan talosta on vielä kivijalka jäljellä - ja muistomerkki on paikalla isoisäni kuuluisan lentäjäveljen (alppilentäjä Väinö Mikkolan) kunniaksi Kouvolan Alakylässä. Mutta noin sata vuotta sitten Alakylä kuului vielä Valkealan pitäjään ja sen Kouvolan kylään. Isoisäni kotitalon maille alettiin 1922 rakentaa Kouvolan kauppalaa. Samoihin aikoihin hänkin lähti kotitalostaan maailmalle. Siitä lähtien seuraavat sukupolvet ovat asuneet muualla Etelä-Suomessa.

Setävainajani kuitenkin aina sanoi, että ”jonkun meistä” olisi ”palattava Kymenlaaksoon”. Minä olin se ”joku meistä” ja tein kuin teinkin paluun sukuni alkuperäiseen maakuntaan 1990-luvun puolivälissä. Muutin perheeni kanssa Kotkaan ja aloitin urani Kymenlaakson liitossa. Viihdyimme Kotkassa aivan erinomaisesti. Kymmenen vuoden kuluttua työni kuitenkin liikutti minua jälleen hieman lännemmäksi, ja nykyisin pendelöin E18-moottoritietä Kymenlaaksoon Itä-Uudenmaan puolelta. Uusi tie on tehnyt työmatkasta uskomattoman joutuisan, nopeamman kuin on pääkaupunkiseudun sisällä kulkeva liikenne. Minustakin on näin ollen tullut monipaikkainen, koska pidän monessa mielessä Kymenlaaksoa toisena kotimaakuntanani.

Kymenlaakson maakunta on suurimmalta osaltaan vanhaa Viipurin lääniä. Kymenlaakso mainitaan seutukuntana jo 1930-luvun oppikirjoissa. Se oli kirjallisuuden mukaan Viipurin läänin teollistuneimpina seutuja yhdessä Vuoksenlaakson ja Laatokanrannan kanssa. Klamilalainen Uuno Klami sävelsi Kymenlaakson laulun 1934. Vanhamuotoinen Kymenlaakson maakuntaliitto perustettiin 1937. Näin ollen Kymenlaakson maakunnan juuret juontavat jo sotia edeltäneeseen aikaan, aikaan ennen valtakunnanrajan dramaattista muutosta.

Kymenlaakso on kuin Suomi pienoiskoossa. Kotomaamme koko kuva, sen ystävälliset äidinkasvot: Etelässä on saaristo ja merenranta - pohjoisessa laajat metsäalueet, Repoveden kansallispuisto kuin Lappi konsanaan. Väliin jää asutusta, teollisuutta ja viljelymaita jokivarressa ja eteläisessä Kymenlaaksossa tai Elimäen tasankoja kuin Pohjanmaata. Näin Kymenlaaksoa on usein kuvailtu mini-Suomeksi.

Logistiikkamaakunnassa rautatie kytkee kokonaisuuden yhteen. Kymenlaaksonkin päärata kulkee etelästä pohjoiseen kuten Suomessa. Suomen metsäteollisuus, maan suurin vientisatama ja sieltä rautateitse lähtevät maan suurimmat tavaravirrat tekevät teollisen ja logistiikkamaakunnan. Siksi koko Suomen kansantalous ja talouden toimivuus ovat paljolti riippuvaisia juuri Kymenlaakson maakunnasta.

Kymenlaaksolaisuus ei ole vähäteltävä asia – päinvastoin! Kymenlaakson laulun kolmannen säkeistön sanoin:

”Sydänhermo oot sinä Suomenmaan, ken vertaiseksesi kelpaiskaan!
Kymenlaakso, toivehin ylpein sinun onneas suojellaan.”

- Jaakko Mikkola, maakuntajohtaja

e-max.it: your social media marketing partner